sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Blogin henkiin herättelyä :)

Siitä on vuosi jos toinenkin vierähtänyt edellisestä päivityksestä :) Alkuun ei ollutkaan tarkoitus olla erityisen aktiivinen, kun tuntui hieman turhalta kirjoitella peruselämästä mitä koirieni kanssa vietin ryyditettynä hyvin vahvasti pienten lasten arjen ja kolmivuorotyön tuomalla twistillä.. Asian voisi muotoilla näin, että huomattavasti aktiivisempaakin aikaa on elelty koirien kanssa. Mutta taaperot on taaksejäänyttä aikaa ja koululaisten kanssa elämä on erilaista ja sieltä onkin kasvanut minulle innokkaita harrastuskavereita jotka tuntuvat olevan hyvin innokkaita apulaisia myös näissä pentuprojekteissa <3 Toki he ovatkin kultaakin kalliimpia sosiaalistajia ja pentujen käsittelykin on moninkertaista verrattuna siihen jos yksin niitä hoitaisin.

Meillä oli äskettäin pennutkin! Marraskuun lopulla syntyi Carnival- pentue ja ensimmäiset päivät olivat hieman raskaita. Martta oli täyden kympin tyttö synnyttämään. Synnytys käynnistyi normaalisti omia aikojaan ja Martta synnytti hyvävoimaisena kymmenen pentua. Yksi lopetettiin välittömästi pehmytkudoshalkion vuoksi (kitalaki oli ehjä). Yksi syntyi selvästi kooltaan pienempänä kuin muut ja tätä pentua Martta siirteli kauemmaksi ja pyrki laittamaan sitä piiloon peittojen alle etc mikä toki herätti hieman huolestuneisuutta. Pentu nimettiin Alviniksi. Alvin olikin sitten seuraavana päivänä kuolleena pentulaatikossa. Kolmas pentu menetettiin tapaturmaisesti, kun Martta oli hetken pentujen kanssa ilman valvontaa, niin sepä olikin alkanut nyhtämään napanuoraa yhdeltä pennulta. Sen verran oli myös huonoa tuuria, että kun muilla napanuoraa olivat kuivuneet ja tippuneet poissa niin Pocolla se oli vielä todella tiukasti kiinni. Ja näin napa ratkesi auki. Alle tunnin sisään napa oli jo tikattu kiinni sekä antibiootit aloitettu, mutta valitettavasti noin pieni pentu on aika aseeton infektioita vastaan ja siitä aukosta oli päässyt bakteeri joka aiheutti peritoniitin mihin Poco vuorokauden ja parin eläinlääkärireissun jälkeen sitten menehtyi. Me teimme sen eteen kaiken mitä tehdä voi, mutta aina se ei riitä... ja olen todella kiitollinen siitä tuesta ja tsempeistä mitä me tolleriyhteisöltä saimme ❤️
Pentulaatikossa oli kuitenkin seitsemän reipasta pientä tollerinalkua joiden elämänalku sujui mukavissa merkeissä aina luovutukseen saakka. Carnival pentue oli ihana porukka! Ne nukkuivat yön, kiitos lauhan ”talven” oppivat tekemään tarpeensa oikein hienosti ulos, olivat hyvin kiinnostuneita riistasta, rakastivat olla ulkona ja riemuitsivat tuoreesta lumesta 😄 ja he olivat hyvin ihmissosiaalisia ja hakivat mielellään kontaktia ihmiseen, myös muuten kuin hampaillaan 😉
Tämä pentue vietti aitauksessaan aikaa ruokaillen tai nukkuen. Ja myös silloin jos emme olleet itse kotona. Mutta muutenpa ne viipottivat villinä ja vapaana aikuisten koirien seassa talossa. 🤗
Martta vieroitti itse itsensä imettämisestä ja oli uskomattoman upea emä ❤️ Etukäteen mietin, että kuinkahan semmoinen vauhtimimmi pystyy rauhoittumaan ja olemaan riittävän rento ilman, että se alkaa suorittaan sitä äitiyttä, mutta Marttapa näyttikin itsestään ihan uudenlaisen puolen. Se oli hyvin määrätietoinen, rauhallinen, maltillinen emä joka hoiti pennut moitteetta. Se ei stressannut pätkääkään lauman muista aikuisista ja jostain ihmeen syystä se päästi Friscon varsin varhain pentuhuoneeseen ja yhtä suuri ihme oli se, että Frisco uroksena sinne halusi mennä, mutta jostain syystä se otti enon velvollisuudet ihan tosissaan ja kävi välillä itsenäisestikin kurkistelemassa varovasti laatikkoon onko kaikki hyvin. Yleensähän se ei todella tule edes katsomaan ja ne pennut ovat yököttäviä tuossa vaiheessa 😄
Martta on ensimmäinen emä meillä joka oikein huokui tekemisen tarvetta viimeisen viikon aikana. Itse olen ollut sen ajatusmaailman kannattaja, että nartun tulee saada palautua sekä fyysisesti, että henkisesti riittävän pitkään synnytyksestä ja pentuajasta, mutta sitten on näköjään nämä ”uraorientoituneet” äidit erikseen 😅 Se alkoi olla oma touhukas, aktiivinen ja osallistuva itsensä ja zenmäinen tasapainoisuuden maallistuma oli yhtänopeasti tiessään kuin oli tullutkin 😂😂
Ja kun Martta pääsi Piian kanssa hallille niin voi sitä täräkkyyden ja tomeruuden määrää millä niitä hommia paiskittiin 😂 sanotaanko, että motivaatio-ongelmia ei ollut...

Äitiyden maallistuma Freijahan toki olisi halunnut katsella lähempääkin pentuja jo hyvin varhain, mutta lopulta kuitenkin kunnioitti rajoja. Eikä siinä hirveän pitkään mennyt kun Freijakin oli vapaalla ruokinnalla Martan eväillä kun Martta päästi kaverin myös syömään kun kerran nälkä toisella suolissaan kurni.. Olinkin tovin aikaa hämmästellyt kun Martan ruokakuppi tyhjänä ilmestyi olohuoneeseen ja talossamme on tasan yksi kuppien kuskaaja ja se on Freija. Kunnes sitten Freppu jäi kiinni itseteostaan pentuhuoneessa posket pullollaan mother & puppy ruokaa mussuttaen ja Martta pötköttelee vieressä 😄  Freija pääsikin toteuttamaan sitä tavattoman suurta hoivaviettiään myöhemmin. Se on uskomattoman ihana ja pitkäpinnainen pentujen kanssa. Nämä oli sille toiset pennut keiden kanssa se sai viettää aikaa ja se lempeyden määrä on suorastaan koskettavaa katsoa. Aika näyttää saako Freija ehkä joskus omatkin pennut.

Näitä pentuja olisin pitänyt oikein mielellään vielä pari kolmekin viikkoa ja haikein mielin ne päästettiin kuitenkin kahdeksan viikkoisina omiin koteihinsa ❤️
Pennut pääsivät aktiivisiin koteihin ja valtaosa pääsee metsästämään 🤗 myös muuta aktiviteettia on heille luvassa. Olenkin ollut nämä ensimmäiset viikot hyvin tiiviisti yhteyksissä koteihin ja yhteistä jokaiselle tuntuu olevan reippaus ja avoimuus. Lisäksi muutama on ollut heti alusta saakka lähes sisäsiisti 😳 ja erityisesti heitä viehättää elementtinä vesi ja juomakupit ovatkin olleet kovalla käytöllä kun niissä räiskitään ja innokkaimpia on viety kylppäriin jossa on isompaa vatia ollut tarjolla
😂
Sijoitin toisen narttupennun ja Nelli jäi asumaan Ouluun Essille jolla onkin meiltä aiempi kasvatti Lilo. Näin saamme osallistua Nellin elämään tiivisti 🤗
Tässä vaiheessa sitä kasvattajana jää enemmän konsultin rooliin eli pyrin auttamaan, ohjaamaan, neuvomaan, kuuntelemaan ja olemaan tukena kaikessa mitä kasvatteihin liittyvää nyt vastaan tulee.
Tämä on myös aina jotenkin jännää aikaa, kun ne pienet pennun pallerot alkavat kasvaa ja kehittyä hiljalleen aikuiseksi koiraksi ja on erityisen kiinnostavaa nähdä ja kuulla millaisia ne lopulta ovat. Ja pohtia, että mitkä ominaisuudet ja piirteet oli tunnistettavissa silloin meillä pentuaikana ja miltä koiralta niitä mahdollisesti on peritty.  Ja samalla ajatukset alkavat siirtyä seuraavaan projektiin....


Olemme myös kuvanneet Hey Crazy pentujen luustoja viime viikolla ja tulokset ovat olleet mykistävän hienoja. 7/10 on nyt kuvattu ja yhden lausunto vielä uupuu, mutta mitään kauheuksia sieltä ei ole luvassa ja viidellä oli A lonkat sekä 0 kyynärät ja yhdellä B/C lonkat, mutta nekin on todella kauniit lonkat ja harkitsemme mahdollista paneeliin vientiä vielä. Mutta katsellaan mihin asian kanssa päädymme.
Myös selkälausunnot mitä alle kaksivuotiaasta nyt saa ovat olleet moitteettomia niillä keiltä selät kuvattiin 👏 ja jälleen saan olla kiitollinen kodeista mihin nämä kasvatit ovat päätyneet ❤️ On ollut ihan itsestäänselvää, että koira kuvataan. Ja faktahan on se, että vaikeahan meidän kasvattajien on yrittää pyrkiä parempiin luustotuloksiin jos niitä koiria ei kattavasti kuvata. Ja on erittäin tärkeää myös itse tietää millainen luusto sillä harrastuskaverilla on. Eli tärkeää asiaa sekä yksilön että koko rodun kannalta😊

Näyttelyissäkin olemme viimeisen parin vuoden aikana jonkin kerran käyneet ja Freija on sellainen koira jota sinne on mukava joskus viedä ja erityisesti jos kasvatteja lähtee mukaan 😊 Matias ja Sofia olisi kovin kiinnostuneita myös esittämään koiria kehässä ja meillä onkin hieman pulaa tällä saralla punaturkeista, mutta Sofia on saanut käydä muutaman kerran Huldan kanssa kehässä ja saanut tuomarilta oikein kannustavia kehuja 💖 muutaman vuoden päästä on handleria omasta takaa 😄
Tänä vuonna on jo muutamia näyttelyitä suunnitteilla ja Raaheen olimme ilmottautuneetkin, mutta Freija loukkasi selän kun täällä oli todella liukkaat kelit ja jään päällä vielä vettä, niin yksi aamu ei vaan jalat ottaneet takaa alle. Siinä jäi muutama lyönti omistajallakin välistä kun näin että se ei vaan pääse ylös yrittämisestä huolimatta. Kun tutkin koiraa, niin huomasin että takajalat kuitenkin hieman liikkuu ja niissä on tonusta, että halvauksesta ei ole kyse. Välilevytyrä olisi mahdollinen. Pääsimme nopeasti luottotohtorillemme joka on kyllä ehdottomasti joka grammansa arvosta kultaa 💎
Raimo tutki potilaan neurologian tarkasti ja siinäpä kävikin esille että vamma on oikealla puolella selkää. Vasemmalla kiputunto tuli alemmas nikamiin. Freija sai relaksantit ja kipulääkkeet kotiin ja opiaattia pikkuisen akuuttitilanteeseen. Laserhoitoa annettiin heti. Ja sitten kotiin häkkihoitoon.
Jo illalla sen takapää alkoi pitää hieman enemmän ja seuraavana päivänä se käveli itse 🙏
Kun menimme eläinlääkäriin ottamaan toista kertaa laserhoitoa, niin hieroja ja eläinlääkäri oli molemmat odotelleet ja katsoneet kamerasta kun tullaan ja olivat odottaneet, että potilas tulee kannettuna pöydälle, mutta sepäs tulikin puoli hölkkää omin jaloin 😄
Pari viikkoa Freija piti sairauslomaa ja edelleen extrahuomioin sen selän lihaksistoa pitämällä BOT loimea ulkoillessa ja muutenkin . Kysymyksessä oli ”ainoastaan” hieman pahempi revähdys.

Harrastusrintamalla tapahtuu sen verran, että Matias ja Freija ovat aloittaneet yhdessä tutustumaan agilityn alkeisiin ja myös tokoon. Vaikka sitä lunta ei Oulun alueellakaan mahdottomasti ole niin sen verran kuitenkin, että ei täällä jälkiä tehdä. Ja kesääpä täällä odotellaan jo kovasti Matiaksen kanssa, että päästään jatkamaan mejäilyä Freijan kanssa. Niin kiinnostava maailma koko kolmikon mielestä 😄 mutta kun olisi hieman enemmän aikaa... 🙏  ja Maplefoxin koulutuspäivät ovat pääsiäisenä ja siellä on myös noutokoulutusta kasvateille tarjolla mejäopastuksella maustettuna. Ja tietysti sosiaalinenpuoli tärkeänä osana myös.
Nyt näyttää myös siltä, että meidänkin sakki joutuupi osallistumaan Tollerileirille 😁 Koska yhdistys on tehnyt toivottuja muutoksia leiriin niin mepä otamme kopin asiasta ja pidämme pentue/kenneltapaamisen siellä ja saamme oman taippariryhmän. Tiedän että pari juniorityyppiä on liekeissä kun tämän kuulevat 😂

Meillä on uusia pentusuunnitelmia vireillä ja jos kaikki menee kuin on suunniteltu niin kesällä syntyy uusi porukka Maplefoxeja ❤️❤️❤️

Ja hei! Meillähän on avoimet sivut Facebookissa Kennel Maplefox nimellä ja instagramissakin on jonkinmoista elämää... vaikkakin suht hiljaista.